Helsingin seudun liikenne (HSL) alentaa joukkoliikennelippujen hintojen ensi vuonna, millä pyritään matkustajamäärien ja lipputulojen kasvuun. Positiivista on, että AB ja BC-vyöhykkeiden lippuhinnat laskevat. ABC- vyöhykettä käyttävät eivät sen sijaan pääse hyötymään muutoksesta.
Hinnoittelupäätösten lisäksi myös monilla muilla tekijöillä on vaikutusta joukkoliikenteen suosioon. Esimerkiksi kokonaismatka-ajat, vaihtojen lukumäärät, vuorotiheys sekä julkisen liikenteen käytön helppous vaikuttavat ihmisten matkustuspäätöksiin. Näiden suhteen HSL:ssä ja Vantaalla on tehty useita kyseenalaisia ratkaisuja viime vuosina.
Vantaan liikennepoliittisessa ohjelmassa joukkoliikenteen suunnittelu nojaa vahvasti runkolinjoihin ja vaihtoyhteyksiin, eikä kokonaismatka-ajan lyhentäminen vaikuta olevan edes tavoitteena. Kestävän liikkumisen alueiden ulkopuolelle on myös jätetty asuinalueita, jotka sijaitsevat yli 3 kilometrin säteellä kaupunkikeskuksesta, asemasta tai keskeisestä pysäkistä. Tällaisia asuinalueita on Vantaalla paljon.
Näiden muiden asuinalueiden suunnitteluperiaatteiden osalta ohjelmassa todetaan seuraavaa; ”Joukkoliikenteellä pääsee alueelta joko suoraan kaupunkikeskukseen tai joukkoliikenteen solmupisteeseen, josta on jatkoyhteys joukkoliikenteen runkolinjalla”. Tämä ajattelumalli on näkynyt jo linjastouudistuksissa, erityisesti suorien bussiyhteyksien lakkauttamisina.
Kun puhutaan nopeista raideliikenneyhteyksistä (metro ja juna), niin valitut linjaukset ovat jossain määrin ymmärrettävissä. Sen sijaan hitaampien runkolinjojen (bussi ja ratikka) kohdalla, mallin ongelmat alkavat nousta esille. Seurauksina on jo nähty harvennettuja pysäkkivälejä, aiempaa hitaampia bussilinjoja sekä monilla alueilla kokonaismatka-aikojen kasvua. Nämä vähentävät julkisen liikenteen houkuttelevuutta ja matkustajamääriä sekä johtavat tätä kautta tulevaisuudessa helposti hinnankorotuksiin. Nykyinen kehityssuunta tulisi saada käännettyä.
HSL:ssä käyttämä ns. infrakorvausmalli aiheuttaa myös osaltaan merkittävää nousupainetta lippujen hintoihin. Mallissa osa infrahankkeiden rakentamiskustannuksista on käytännössä siirretty HSL:n kannettavaksi. Täten esimerkiksi vantaalaiset joukkoliikenteen käyttäjät rahoittavat osan länsimetron kustannuksista. Espoolaiset saavat tietenkin pitää kaikki hankkeessa syntyneet maanmyyntituotot.
HSL:n nykyinen budjetti ei tulevaisuudessa riitä ylläpitämään nykyistä palvelutasoa tai saavuttamaan liikenteelle asetettuja päästötavoitteita. Valittu strategia ja nykyinen infrakorvausmalli tulisikin kyseenalaistaa. Muuten tulevaisuudessa on varauduttava kuntaosuuksien jatkuvaan kasvuun tai julkisen liikenteen palvelutason toistuviin heikennyksiin.
Timo Huhta
Kaupunkitilalautakunnan varajäsen, vihr.
Mielipidekirjoitus on myös luettavissa hieman muutettuna ja toimituksen valitsemalla otsikoinnilla Vantaan Sanomien nettisivuilta: https://www.vantaansanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/6319789